No niin, vuosi 2016 alkaa olla taputeltu.
Meidän loppuvuosi on mennyt kesän jälkeen vähän oudoissa merkeissä, koska mulla on ollut aikaa!
Se on hyvin hämmentävää ja syynä on siis se, että työharjoitteluni alkoi marraskuun alussa ja koska opiskelijalla ei ole rahaa tehdä mitään ylimääräistä, niin olen voinut keskittyä täysillä hevos- ja koiraharrastuksiin.
Rambon sairaus on pysynyt hyvänä. Sen päälliturkki kasvaa, edessä on edelleen normaali turkki, eikä ihokaan ole mitenkään hälyttävän kuiva. Koirat syövät nykyään pelkkää barf-ruokaa, tai siis lihaa ja vehnättömiä naksuja ja öljyä. Lisäksi tietysti vihannespullaa ja silloin tällöin ihan tuoreitakin kasviksia. Rambo on oikein iloinen ja reipas ja kävi lokakuussa myös morjestamassa kasvattajaa Seinäjoella.
Bamse oli nimittäin näyttelyssä siellä ja otin Rambon mukaan. Se viihtyi hyvin, sai katsella maisemia häkissä ja välillä lykättiin lihatikkua suuhun. :)
Bamsen kanssa meni ihan hyvin, sai EH:n ja mikä jännittävintä, esitin sen itse! Iik. Mutta se oikeasti seisoi ja liikkui hyvin, pöydällä oli vielä vähän jännää, mutta kai sekin siitä. Oli kyllä hurjaa, mutta pääsinpähän pelostani ja saatan mennä kehään joskus toistekin.
Muuten koirien elämä on ollut melko leppoisaa. Lähistöllä liikkuvat ketut vain aiheuttavat sen, että pimeällä ei ulkoilla, kuin hetkittäin ja silloinkin saa olla vain valaistulla alueella ja emännän valvovan silmän alla.
Hevosten kanssa on pitkin vuotta puuhailtu kaikenlaista.
Kuula vietti 20-vuotis synttäreitään kesällä ja meillä kävi oikein muutama vieraskin sen kunniaksi.
Ikä ei kyllä rautarouvaa paina, edelleen saat pitää huolen, että ehdit kyytiin, kun tamma lähtee. Lenkki menee edelleen ennätysvauhtia, kyllä siinä nuoremmat nielee pölyä.
 |
| © Kirsi Kjäll |
Roope sai kesällä kunnian päästä eliittinäyttelyyn. Olin todella otettu, kun kutsu tipahti postiluukusta. Syy mukaan pääsemiseen toki on parin vuoden takainen, Loimaan poninäyttelyt 2013, mutta ihan käsittämättömän hienoa! Tottakai olimme mukana ja mikä ihaninta, kasvattaja tyttärineen saapui meitä myös tsemppaamaan!
Roope voitti luokkansa, koska oli luokan ainoa, mutta se ei poista tuon hienon nauhan ja ruusukkeen arvoa. Paikalla oli niin hienoja poneja, oli kunnia olla mukana, kiitos.
Muuten kävimmekin vain Turun rotunäyttelyissä, Loimaalle en sitten enää ilmoittanut, kun karva alkoi taas olla niin kauhea syksyllä, Roope kun päättää aina elokuussa aloittaa talvikarvan kasvatuksen. Varmuuden vuoksi. :)
Toki yhdet mätsäritkin mahtuivat, pitkästä aikaa oltiin Jokilaakson Hevosystävien mätsäreissä. Roope oli pienten ponien kakkonen, BIS-kehässä ei menestystä, mutta minut palkittiin näyttelyn tyylikkäimpänä esittäjänä. :)
Jummi on saanut tässä pitkin kevättä, kesää ja syksyä vähän liikettä. Olen sitä epäsäännöllisen säännöllisesti pyrkinyt ajamaan ja syksyllä käytiin pari kertaa ihan Huittisten harjoitusraviradallakin! Kummallista, miten se tiesi mikä paikka se on ja otti heti ekasta kierroksesta oikein päin itsenäisesti vauhtia.
Vaikka ori on kotona kuin ihmisen mieli, niin vieraissa paikoissa ei niinkään. Ekalla ratareissulla se hajotti riimunsa, onneksi äiti pääsi tuomaan meille nahkariimun ja onneksi radalla oli pariskunta, joka lainasi riimua ja vielä auttoi peruttamaan varsan takaisin katokseen ajon jälkeen. Jäi varsalle hyvä mieli ja ajatus seuraavaa kertaa varten.
Kävimme myös kaverini tallissa pesemässä varsan, koska ilmoitin sen varsanäyttelyyn Ypäjälle.
Ei pesemisessä mitään ihmeellistä ollut, mutta auta armias, kun emäntä meni pois näköpiiristä hakemaan pyyhettä tai loimia, johan siellä hirnuttiin ihan hädissään. Omituinen hevonen.
Ne varsanäyttelyt olikin sitten oma lukunsa. Herra oli ihan todella raskas esitettävä, se vain riehui menemään, eikä pysynyt sekuntiakaan paikallaan. Laitoin sen karsinaan odottamaan vuoroaan, kun en yksinkertaisesti jaksanut juosta sen perässä. Kehässä minulla oli jo niin voimat loppu ja kuuma ja jano, että meinasin karjua tuomareille, että voisivatko he pistää vähän vauhtia, ei se rakenne siitä muutu miksikään, vaikka kuinka pällistelee. En saanut sitä kunnolla ravaamaan, mikä harmitti, koska melestäni sillä on ihan ok ravi. Tarjosi kuitenkin vain laukkapyrähdyksiä. Ehkä ensimmäinen kerta maneesissa vaikutti asiaan, ehkä kaikki se hälinä ja muut hevoset. Olisi ehkä pitänyt ottaa askellaji esittäminen kärryiltä, mutta se jäi.
Mutta Jummi sai puhtaan kakkosen ja olen todella tyytyväinen sen arvosteluun. :) Odotin nimittäin kolmosta.
Kaikkein mahtavinta oli kuitenkin tuttujen opettajien kommentit.
"On kovasti Kuulan piirteitä." - totesi hampaita tutkinut ja mitannut Ilkka.
Ja itse Nurmion Tapsa tuli varta vasten Jummia katsomaan. Olin ihan otettu. Kehui, että on jo ihan hevosen kokoinen ja näköinen. On mulla vaan hieno varsa ja noin hyvä siitä tuli, vaikka itse opetin. :D
Kaikenkaikkiaan oli kiva vuosi. Ensi vuodelle on asetettu tavoitteita, niin hevosten, koirien, kuin ihan omassakin elämässä, kaikkea kivaa on epäilemättä luvassa. :)
En lupaa, että blogi päivittyisi ensi vuonna(kaan) yhtään ahkerammin, vaikka kaikki edellellytykset sille on olemassa.
Hyvää Uutta Vuotta kaikille!
